Valtaosa vastaajista arvioi tilanteen Suomessa edelleen melko hyväksi, mutta noin puolet kokee akateemisen vapauden heikentyneen viimeisten kahden vuoden aikana.

Kyselyyn vastasi syksyllä 2025 yli 800 tutkijaa, opettajaa ja tutkimuksen parissa työskentelevää asiantuntijaa eri korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista. Vaikka kysely ei tiedotteen mukaan ole tilastollisesti edustava, se tarjoaa ajantasaisen kuvan tutkijoiden ja opettajien kokemuksista akateemisen vapauden toteutumisesta.

Selvityksen mukaan akateemiseen vapauteen kohdistuvat haasteet liittyvät erityisesti tutkimuksen ja opetuksen poliittiseen ja taloudelliseen ohjaukseen rahoitusjärjestelmien ja strategisen johtamisen kautta. Vastaajat kuvasivat pidempiä kehityskulkuja, jotka muokkaavat tutkimuksen tekemisen edellytyksiä ja tutkijoiden autonomiaa.

Erityisesti rahoituksen painottuminen lyhyen aikavälin hyödynnettävyyteen ja ennalta määriteltyihin teemoihin voi kaventaa vapaan, tutkijalähtöisen perustutkimuksen edellytyksiä ja ohjata tutkimusaiheiden valintaa.

Selvitys nostaa esiin myös tiedeyhteisön sisäisiä jännitteitä: hierarkiat, vallankäyttö sekä kilpailu rahoituksesta ja asemista voivat osaltaan rajoittaa tutkimuksen ja opetuksen vapautta, erityisesti silloin kun strateginen ohjaus ja tulosperusteinen arviointi korostuvat.

TUTKIJOIDEN sananvapauden toteutumista vaikeuttavat häirintä, uhkailu ja maalittaminen, joita esiintyy erityisesti poliittisesti ja yhteiskunnallisesti herkkien aiheiden yhteydessä. Selvityksen vastaajat kuvasivat monenlaisia kokemuksia henkilökohtaisesta uhkailusta ja mustamaalaamisesta, jotka kohdistuvat etenkin julkisuudessa esiintyviin tutkijoihin.

Häirinnän vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin tilanteisiin, vaan ne heijastuvat laajemmin tutkijoiden toimintaan. Osa vastaajista kertoi muuttaneensa viestintäänsä, välttelevänsä tiettyjä aiheita tai vetäytyneensä kokonaan julkisesta keskustelusta häirinnän pelossa.

Tämä voi kaventaa tutkimustiedon näkyvyyttä ja heikentää tutkijoiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun asiantuntijoina.

– Tutkijoihin kohdistuva häirintä ja uhkailu eivät ole vain yksittäisiä tapauksia, vaan ne vaikuttavat laajemmin siihen, mistä aiheista tutkijat uskaltavat puhua ja miten he osallistuvat julkiseen keskusteluun, Väliverronen toteaa.

Selvityksen perusteella häirintä muodostaa osan laajempaa toimintaympäristöä, jossa tutkijoiden sananvapaus voi kaventua myös epäsuorasti. Vaikka kaikki tutkijat eivät itse kohtaa häirintää, tieto muiden kokemuksista voi lisätä varovaisuutta ja itsesensuuria koko tutkimusyhteisössä.

TJNK on seurannut tutkijoiden sananvapauden tilaa selvityksin vuodesta 2015 lähtien. Vuonna 2023 toteutettu selvitys keskittyi sananvapauteen ja tutkijoiden kohtaamaan häirintään. Uusin selvitys täydentää tätä kuvaa tarkastelemalla akateemisen vapauden tilaa laajemmasta näkökulmasta.

Selvitys on viimeinen osa TJNK:n vuosina 2023-2025 toteuttamaa Tutkijoiden sananvapauden tueksi -hanketta, jonka rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

Hankkeen tavoitteena oli kehittää yhdessä tutkimusyhteisön kanssa keinoja tutkijoihin kohdistuvan häirinnän ja painostuksen ehkäisemiseksi. Hankkeen pohjalta TJNK on suosittanut rakenteellisia toimia tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden tukemiseksi Suomessa.